Minulta on kysytty viime aikoina muutamaan kertaan, mitä haluan sanoa teoksillani. On siis aika avata ajatusmailmaani tältä osin. Uusin teokseni ”Valo ovenraossa” sisältää tekstin Minna Canthilta. ”Sillä vapaus, se on aina pääasia. Eipäs ole kuin rakkaus. ” Teos on kunnianosoitus Minna Canthille, jonka syntymästä tulee kuluneeksi 175 vuotta. Sain Taiken hankepäällikkö Arja Laitiselta useita Minna Canthin sitaatteja. Kysyin häneltä, mitkä kaksi sitaattia on hänelle erityisen tärkeitä. Edellä mainittu oli niistä toinen. Se on nyt teokseni keskiössä hehkulampun kanssa.
Teos koostuu hehkulampusta, kuparista , metallista ja nylkyaikaisesta sähkötekniikasta. Sähkötekniikkan on oltava huolella tehtyä jo pelkästään turvallisuussyistä. Joten kaikki muu materiaali on kierrätystä.
Katsoja näkee oven raollaan. Raollaan olevasta ovesta tieto ja viisaus tulvivat maailmaan. Ovi on rakennettu osin verkosta, joten siitä näkee vaivatta läpi. Tilassa palaa hehkulamppu, joka on himmennetty huomattavasti, jotta saadaan aikaiseksi lämmin valo. Valo taittuu ruskeaan sävyyn. Värisävy on meille kaikille varsin tuttu, sehän on peräisin hehkulampusta. Valo edustaa lämpimiä arvoja, mutta samalla tietoa tai viisautta. Hehkulamppu tuo esiin tekstin. Minna Canth vertaa tekstissä vapautta ja rakkautta. Hän ei sano, että rakkaus on tärkein asia vaan pääasia. Tämä luo tietyllä tavalla mahdollisuuksia. Puhutaan siis pään sisäisestä järjestyksestä. Ensin tulee rakkaus ja sitten vapaus. Elämässä tunnepuolella on varsin merkittävä osa.
Teoksen ylä ja alalaita ovat käsitelty siten, että ne muuttavat muotoa riippuen katselusuunnasta. Kuin Minna Canthin elämä. Tällä keinolla saadaan katsojan huomio ja katsomisen painopistettä siirrettyä teoksen kokonaisuuteen. Katsoja joutuu viipymään teoksen ääressä hieman pitempään saadakseen kaiken informaation teoksesta. Kun katson verkon läpi hehkulamppua, siinä ilmenee mielenkiintoinen ilmiö. Hehkulampun lanka näyttää ikään kuin katkeavan ja taipuvan pienelle mutkalle, vaikka se on todellisuudessa yhtenäinen metallipätkä.
Teosta olisi syytä valaista myös ulkopuolisella valolla. Mieluiten kylmällä sinisellä. Vastavärit tuovat helpoiten tärkeät asiat esiin. Ulkopuolinen valo luo varjojen leikin. Tällöin saadaan myös aikaiseksi erilaisia tasoja teokselle.
Eric Bass kirjoitti näytelmässään Isoäidin kukkarossa ”Aidat sulkevat maailman ulkopuolelleen. ” Teoksessani raollaan oleva ovi kutsuu maailman luokseen.