Roihutilan joulukuun näyttely

Poster by Serena Morina

Eilen oli avajaiset. Upea tunnelma. Paikalla paljon avajaisvieraita. Hieno näyttely. Yhteisöllisyyttä. Tästä on hienoa jatkaa.

Himmelblau

Joulun harsomaa – Himmelblau avaa kuuden näyttelyn kokonaisuuden

Ryhmänäyttely Tampereella Finlaysonin alueelle kuusi taidekohdetta . ” Millä Tuulella ” teoskokonaisuus esillä

Casa Degli Artisti Finlandesi

Kyllä on hienot puitteet työskentelylle marraskuun ajan. Aamupäivät työskentelyä ja iltapäivällä tutustumista italialaiseen taiteeseen. Jotenkin tuntuu, että on sitä hieman etuoikeutetussa joukossa kun elämä näyttäytyy tällaisena. Ja mikä parasta Minna tekee omaa väitöskirjaa toisessa huoeessa samalla rytmillä.

Myötätuulessa kohti punaista planeettaa

Kuumailmapallolla ei voi lentää kuin hyvällä tuulella ja silloinkin mennään myötätuulessa. Molemmat sanat, hyvä ja myötätuuli, ovat latautuneet positiivisilla asioilla.

Kukapa ei haluaisi olla tuollaisella matkalla. Leppoisaa menoa lähes äänettömässä liikkeessä. Mitä nyt välillä tohotin päästää muutamia tulenlieskoja suustaan, jolloin äänettömyys katkeaa. Mutta toisaalta, se on merkki turvallisesta menosta, kun ääni rikkoo hiljaisuuden.

Teoksen yleisilme on punainen, se luo tiettyä energisyyttä ympärilleen.

Kohti punaista planeetta, sisältää muutamia ajatuksia.

Tuomari Nurmio laulaa samannimisessä kappaleessa matkasta kohti punaista planeettaa. Tuomari Nurmio tarkoittaneen sanoituksellaan, että laulun henkilö on kyllästynyt maaseudun elämänrytmiin ja tahdon kaupungin iloihin, kohti punaisia valoja.

60-luvulla meillä oli ilmiö, jolloin maaseudulta lähdettiin kohti punaista planeettaa – leveämpää leipää. Maaseutu tyhjeni ja tilalle jäivät vain sitkeimmät. Sama ilmiö on tapahtumassa Suomen maaseudulla jälleen kerran. Mutta tällä kertaa myös sitkeimpien maaseudun asukkaiden lähtiessä kylä toisensa perään autioitu.

Ihmiskunta on koko historiansa ajan halunnut tehdä löytöretkiä. Alussa lähialueita kartuttaen, sitten merentakaisten maiden valloittaminen.

90-luvulla oli varsinainen Mars-planeetan valloitusretkien sarja. Kohti planeettaa lähetettiin koko joukko luotaimia. Joidenkin matka kesti vain muutamia minuutteja kuten, MARS-96 luotain, jonka matka päättyi Amatzonin viidakkoon.

Jälleen kerran ihmiskunnalla on vakaa aikomus saavuttaa MARS-planeetta. Tällä kertaa valmiudet ovat huomattavasti paremmat sillä tekniikkaa on pystytty hiomaan vuosikymmenien ajan. Jää nähtäväksi millainen menestystarina tästä tulee. Kysymys kuuluu, onko ihmiskunnalla malttia valloittaessaan toisia planeettoja toimi epäitsekkäämmin kuin oman planeettamme suhteen.

Teos koostuu punaisesta LED lampusta , puulaatikosta ja kipsiharsosta. koko 44 x 26 x 16

Taiteiijaresidenssi Toscanassa

Pääsen työskentelemään ensi syksynä Grassinan ateljeetalo Casa Finlandese, Firenze, Italia . Tarkoituksena työstää vuoden loppuun sijoittuvan näyttelyn teosta. Tämä on hieno mahdollisuus hakea inspiraatiota ja innoitusta taiteelliselle työskentelylleni. Minna tuossa mukaan – hän työstää väitöskirjaansa. Kyllä elämä kantaa ja on ihanaa.

https://www.ateljeesaatio.fi/grassina.html

Työhuone vaihtuu

Muutamme uuteen osoitteeseen Roihupellossa. Saamme hieman lisää tilaa, ja samalla ympärillemme mielenkiintoisen taideyhteisön. Näköpiirissä saattaa olla myös, että alueella aloittaa suuri galleriatilan aivan työtilojemme läheisyyteen. Alue on siis kehittymässä suureksi taideyhteisöksi. Uusi osoite on kesäkuun alussa Levytie 2-4.

Ornamo

Laitoin jäsenhakemuksen Ornamoon. Jäsenyys hyväksytty. Haen yhdistykseltä lähinnä koulutusta ja teosvälityspaikkaa. Voisihan sitä myös taiteilijaresidenssiä hakea varsinkin Italiasta. Olisihan se aika mukava kun on tullut käytyä puolison kanssa useasti eri puolilla Italiaa, niin seuraavalla kerralla olisi myös työhuone majoituksen yhteydessä.

”Saturnuksen myötävärähtely”

Kävin tänään asentamassa espoolaiskotiin ”Saturnuksen myötävärähtelyn”. Kyllä tuli ylpeä olo, niin hieno teos. Pääsi hyvään kotiin, jossa osataan arvostaa taidetta. Tällaisien kokemusten jälkeen jaksaa taas aamuisin mennä työhuoneelle.

Näyttelyn purku

LUX HANAHOLMEN purettiin tänään. Näyttely oli pystyssä n. 2 kuukautta, hieno kokemus, josta jää pitkä jälki omaan työskentelyyni. Tapaamisia ja keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa. Kiitos Lux Helsinki ja Lux Hanaholmen.

Teoksillani on aina jokin tarkoitus

Minulta on kysytty viime aikoina muutamaan kertaan, mitä haluan sanoa teoksillani. On siis aika avata ajatusmailmaani tältä osin. Uusin teokseni ”Valo ovenraossa” sisältää tekstin Minna Canthilta. ”Sillä vapaus, se on aina pääasia. Eipäs ole kuin rakkaus. ” Teos on kunnianosoitus Minna Canthille, jonka syntymästä tulee kuluneeksi 175 vuotta. Sain Taiken hankepäällikkö Arja Laitiselta useita Minna Canthin sitaatteja. Kysyin häneltä, mitkä kaksi sitaattia on hänelle erityisen tärkeitä. Edellä mainittu oli niistä toinen. Se on nyt teokseni keskiössä hehkulampun kanssa.

Teos koostuu hehkulampusta, kuparista , metallista ja nylkyaikaisesta sähkötekniikasta. Sähkötekniikkan on oltava huolella tehtyä jo pelkästään turvallisuussyistä. Joten kaikki muu materiaali on kierrätystä.

Katsoja näkee oven raollaan. Raollaan olevasta ovesta tieto ja viisaus tulvivat maailmaan. Ovi on rakennettu osin verkosta, joten siitä näkee vaivatta läpi. Tilassa palaa hehkulamppu, joka on himmennetty huomattavasti, jotta saadaan aikaiseksi lämmin valo. Valo taittuu ruskeaan sävyyn. Värisävy on meille kaikille varsin tuttu, sehän on peräisin hehkulampusta. Valo edustaa lämpimiä arvoja, mutta samalla tietoa tai viisautta. Hehkulamppu tuo esiin tekstin. Minna Canth vertaa tekstissä vapautta ja rakkautta. Hän ei sano, että rakkaus on tärkein asia vaan pääasia. Tämä luo tietyllä tavalla mahdollisuuksia. Puhutaan siis pään sisäisestä järjestyksestä. Ensin tulee rakkaus ja sitten vapaus. Elämässä tunnepuolella on varsin merkittävä osa.

Teoksen ylä ja alalaita ovat käsitelty siten, että ne muuttavat muotoa riippuen katselusuunnasta. Kuin Minna Canthin elämä. Tällä keinolla saadaan katsojan huomio ja katsomisen painopistettä siirrettyä teoksen kokonaisuuteen. Katsoja joutuu viipymään teoksen ääressä hieman pitempään saadakseen kaiken informaation teoksesta. Kun katson verkon läpi hehkulamppua, siinä ilmenee mielenkiintoinen ilmiö. Hehkulampun lanka näyttää ikään kuin katkeavan ja taipuvan pienelle mutkalle, vaikka se on todellisuudessa yhtenäinen metallipätkä.

Teosta olisi syytä valaista myös ulkopuolisella valolla. Mieluiten kylmällä sinisellä. Vastavärit tuovat helpoiten tärkeät asiat esiin. Ulkopuolinen valo luo varjojen leikin. Tällöin saadaan myös aikaiseksi erilaisia tasoja teokselle.

Eric Bass kirjoitti näytelmässään Isoäidin kukkarossa ”Aidat sulkevat maailman ulkopuolelleen. ” Teoksessani raollaan oleva ovi kutsuu maailman luokseen.